Päivät käyvät todella vähiin ennen kuin loppuvat kokonaan. Huomenna nimittäin lähtevät ensimmäiset pennut uusiin koteihinsa! Kamala miten nopeasti seitsemän viikkoa onkaan mennyt. Toisaalta helpotus on myös suuri kun pentujen määrä vähän vähenee... Kuuden (lähes) seitsemänviikkoisen pennun ja kahden aikuisen koiran tyytyväisenä pitäminen alkaa käymään kokopäivätyöstä.
Aikuisia koiria tosiaan on taloudessa enää kaksi kun Nelli mamma kotiutui viikko sitten. Nelli ei enää käynyt pentulassa muuta kuin imettämässä silloin tällöin ja kun yöimetykset loppuivat, päätimme että on aika kotiuttaa Nelli. Muutamaan otteeseen mamma kävi vielä tisunsa tyhjentämässä, mutta muuten se on ollut kotona oman perheensä luona. Ninnillä on hauska tapa aina höykyyttää Nelliä jos Nelli on ollut hetkenkin poissa kotoa (näyttelyreissussa tms.), mutta nyt se ei puhunut Nellille yhtään mitään, vaikka ne eivät olleet nähneet toisiaan kahdeksaan viikkoon! Ninni oli ihan hiljaa ja tyytyväinen että sai parhaan kaverinsa takaisin. 
Mandi ja Moona ovat hoitaneet vara-äidin roolin hienosti yhteispelinä. Moona on piukkis joka pistää pikkuiset kuriin ja Mandi leikittää pentuja sen minkä ehtii. Välillä pitää jopa vähän rauhoitella kun leikit alkavat mennä liian hurjiksi, mutta muuten kaikki sujuu mallikkaasti. Myös naapurin Vicky on käynyt täällä pentuja viihdyttämässä. Hieman ennen Nellin kotiutusta, pennut alkoivat vaatimaan isompia elinoloja ja siitä lähtien pentuhuone/pentula on palvellut oikeastaan enää vain ruokailu- ja nukkumapaikkana. Pennut osaavat aika mallikkaasti protestoida kun joutuvat pentulaan vastoin tahtoaan (esim. työpäivän ajaksi) - huuto ja melske on samaa luokkaa kuin jossain festareilla! Ulkoilusta nämä tykkäävät hirmuisesti ja ulkona käydäänkin leikkimässä useita kertoja päivässä. Tarpeetkin tulevat usein jo hoidettua pihalla. Ja sisälläkin osuvat onneksi 85% tarkkuudella paperille tai ainakin ihan paperin reunalle (heh, se riittää että etutassut ovat paperilla).
Tämän takia bloginkin päivitys on totaalisesti jäänyt - ei vaan ole aikaa istua tässä ja kirjoittaa kuulumia kun jatkuvasti pitää keksiä uusia keinoja viihdyttää pentuja ja vahtia etteivät pikku naskalit kalua mitään kiellettyä.
Sen verran voisi vielä mainita, että viime viikolla pennut saivat mikrosirut ja tällä viikolla kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa. Sirutus meni ihan hyvin ja tytöille laitettiin sellaiset mikrosirut, joista voi katsoa myös niiden ruumiin lämmön. Helpottaa esim. synnytyksen lähestyessä kun ei tarvitse jatkuvasti olla sörkkimässä kuumemittarin kanssa, vaan voi sirunlukulaitteella tarkkailla emon lämpötilaa. Tietyn mallisen lukulaitteen se kyllä vaatii, mutta onpa tuo muutenkin ollut minulla ostoslistalla. Eläinlääkärin tarkastuksessa kaikki oli kuten pitääkin, eikä eläinlääkärillä ollut mitään huomautettavaa.
Palaamme asiaan...
Yhtäaikaa eivät kaikki kolme olleet huoneessa, vaan ensin siellä olivat Nelli ja Mandi ja sitten Nelli ja Moona. Nellillä on aina ollut yliote niin Moonaan kuin Mandinkiin, mutta Moonaan se selvästi luottaa enemmän, eikä vahtinut sen touhuja yhtä tarkalla silmällä kuin Mandin. Näiden kuuden viikon aikana Nelli on muutenkin hieman sorsinut Mandia, mutta oletan sen johtuvan siitä että Mandi on joukon nuorin ja sen vilkkaus on vähän "liikaa" rauhalliselle Nellille. Mitään yhteenottoja ei ole tapahtunut, vaan Nelli käytöksellään alistaa Mandia, mm. viemällä Mandilta luut suusta (ja vain Mandilta, Moona saa olla rauhassa), sekä aika ajoin pitämällä päätään Mandin niskan päällä. Mandi on viisas pikkutyttö (heh, kohta kaksi vuotias - pikkutyttö tosiaan 
) ja alistuu suosiolla. No anyway, kohtaamiset menivät mallikkaasti ja toivottavasti tuo jatkuva porttien kanssa kikkailu hiljalleen helpottaa.
