kuulumisia
Paljon on ehtinyt tapahtua Mandin ja Moonan kanssa. Emäntä vaan meinaa olla vähän laiskalla päällä, eikä saa aikaiseksi kirjoitettua tätä blogia niin usein kuin haluaisi. 
Mandi on kyllä tosi reipas pakkaus. Oikein iloinen, avoin ja paljon rohkeampi kuin esimerkiksi Moona oli tuon ikäisenä. Mandi menee paikasta toiseen häntä heiluen ja tutkii paikkoja ihan itsenäisesti. Kaikki ihmiset ja muut koirat ovat tosi mukavia, eikä häntä juuri ole jalkojenvälissä käynyt. Sisäsiisteyden opettelu sujuu tosi mukavasti ja lähes kaikki tarpeet Mandi tekee pihalle. Pihalla oleminen on todella ihanaa puuhaa neidin mielestä ja siellä missä on eniten lunta, on hauskinta peuhata... Moona pyörittää Mandia hangesta toiseen ja jos Mandi osaisi, se varmasti huutaisi lisää! Pihalla ollessa oma nimi tuntuu neidiltä unohtuvan, mutta muulloin Mandi tulee kiltisti luokse huudettaessa. Ruoka tälle pikku porsaalle maistuu älyttömän hyvin, eikä siinä montaa hetkeä mene kun annos on jo syöty. Joskus Mandi ilmoittaa nälästään haukkumalla keittiössä kun ruoka-aika lähenee, mutta siinä ei sitten muu auta kuin odotella että toinen rauhoittuu ja antaa ruoka vasta sitten... Yöt sujuvat tosi rauhallisesti, joskin herätys on lähes joka aamu ollut hieman ennen seitsemää – me kyllä Harrin kanssa nukuttaisiin mielellämme puoli kahdeksaan asti. On yritetty huijata tyttöjä sanomalla että herätys on kahdeksalta, jos ne siten antaisivat meidän nukkua puoli kahdeksaan, mutta ei ole vielä tehonnut... 
Mandi näkee paljon unia ja vinkuu usein unissaan... Moona menee tuosta pikkuisen itkusta ihan sekaisin ja ryntää heti tarkistamaan, ettei siskolla ole mitään hätää. Hellyyttään Moona osoittaa muuten esimerkiksi putsaamalla rähmät silmistä. Mahtava isosisko tuo Moona! Ei menetä hermojaan Mandiin vaikka toinen roikkuu milloin huulipielessä ja milloin hännässä. Selättää vain ja jää odottamaan uutta hyökkäystä... Hassua muuten miten suurelta, viisaalta ja vanhalta Moona nyt näyttää kun on pentu samassa taloudessa. On Moona osannut myös hölmösti käyttäytyä pennun saavuttua, mutta onhan se toiselle mahdottoman kova paikka kun on ennen ollut meidän pikku prinsessa ja nyt onkin joku jonka kanssa pitää jakaa huomio. Moona mm. on pissannut kaksi kertaa sisälle (osui kyllä hienosti paperille) ja varasti makupalansa pöydältä ihan minun silmieni alla. Sen jälkeen olemme antaneet Moonalle vähän extra huomiota ja herkkuja, ettei tarvitse tuntea itseänsä yhtään pentua huonommaksi.
Nelli pelästytti meidän viime sunnuntaina oikein kunnolla. Tai taisi meidän pappa hoitaa sen pelästyttämisen kun soitti ja kertoi että Nelli pitää viedä eläinlääkäriin. Nellillä oli jäänyt luu takahampaisiin kiinni, eikä se irronnut miesvoimin. Minä jo ehdin kuvitella että nyt se Nelli tukehtuu siihen luuhun, mutta tilanne ei onneksi ollut niin paha kuin miltä se kuulosti. Päivystävälle eläinlääkärille jouduimme Nellin silti viemään kun luuta ei kerran irti saatu. Rauhoituksessa se irtosi hyvin ja samalla rapsutettiin hammaskivet irti kulmureista ja katsottiin yhtä Nellin lohjennutta etuhammasta. Huomasin sen hampaan lohjenneen jo kuukausi sitten, mutta en ajatellut että siitä voisi olla koiralle jotain haittaa. Ninnin kasvattaja kumminkin sanoi, että koirankin lohjenneet hampaat pitää hoitaa jos hampaiden ydin näkyy ja kun se ydin Nellin tapauksessa näkyy taitaa ainut vaihtoehto olla hampaan poisto. Juurihoito maksaa aivan älyttömän paljon, etenkin kun ei ole vakuutusta joka korvaisi lääkärikuluja, ja juurihoidettua hammasta pitää vielä kaiken lisäksi kontrolloida vuoden välein jälkeenpäin.
Sellaista tällä kertaa... Palaamme taas joskus kun emäntä on niin viitseliäällä päällä, että saa rustattua tänne jotain.